28.1.2026

Uuden sukupolven johtaminen ei ole vapautta ilman suuntaa

Hyvä johtaja

Työelämässä puhutaan enemmän kuin koskaan merkityksellisyydestä, itseohjautuvuudesta ja yksilön vapaudesta. Erityisesti nuorilta odotetaan kykyä johtaa itseään, tunnistaa omat vahvuutensa ja rakentaa uransa omien arvojensa pohjalta. Ajatus on innostava, mutta samalla huomaamatta kuormittava. Se kuormittaa itse nuorta sekä johtajaa, joka pohtii miten johtaa uutta sukupolvea.

Luin hiljattain paljon puhututtaneen kirjan: Itsekkyyden aika, jossa psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen nostaa esiin tämän edellämainitun ilmiön, joka näkyy selvästi tämän päivän työelämässä: nuorten uupuminen ja masentuminen eivät ole seurausta heikosta resilienssistä tai motivaatiosta, vaan liiallisesta vastuusta, epäselvistä odotuksista ja näennäisestä valinnanvapaudesta. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Valinnanvapaus, joka ei tunnu vapaudelta

Nyky-yhteiskunnassa vaihtoehtoja on enemmän kuin koskaan. Koulutuspolkuja, uravaihtoehtoja, työnantajia ja elämäntapoja on loputtomasti. Samalla viesti on selvä: jokaisen tulisi tehdä juuri niitä oikeita valintoja itselle, mielellään ajoissa, ja kantaa niistä vastuu pitkälle tulevaisuuteen. Näitä valintoja joudutaan tekemään usein jo hyvin nuorena.

Keltikangas-Järvinen kuvaa tätä valinnanvapauden paradoksina. Vaikka vaihtoehtoja on paljon, yksikin “väärä” valinta voi tuntua siltä, että tulevat mahdollisuudet sulkeutuvat. Valinnat eivät enää tunnu kokeiluilta tai oppimisen paikoilta, vaan peruuttamattomilta päätöksiltä. Kun jokaisen valinnan oletetaan olevan sekä oikea että merkityksellinen, valinnoista tulee paine. Epävarmuus kasvaa, ja päätöksenteko alkaa ahdistaa.

Merkityksellisyyden vaatimus uuvuttaa

Yksi keskeinen ajatus kirjassa on se, että työn ja oikeastaan koko elämän oletetaan nykyään olevan jatkuvasti merkityksellistä ja “omannäköistä”. Tämä odotus asetetaan nuorille hyvin varhain.

Todellisuudessa harva tietää uransa alussa:

mikä on oma juttu
mihin haluaa sitoutua pitkäksi aikaa
mikä tuntuu aidosti merkitykselliseltä vielä vuosien päästä

Kun merkityksellisyyttä vaaditaan ennen kuin sitä on ehtinyt rakentaa, syntyy ristiriita. Jos työ ei tunnukaan heti mielekkäältä, vika koetaan helposti omaksi: minussa on jotain vialla, kun tämä ei tunnu oikealta.

Itseohjautuvuus ilman raameja ei ole vapautta

Kirjassa korostuu ajatus siitä, että lapsille ja nuorille on annettu liikaa itseohjautuvuuden vastuuta liian aikaisin. Sama ilmiö näkyy työelämässä, jossa nuorilta odotetaan itsenäisyyttä, aloitteellisuutta ja jatkuvaa itseohjausta. Usein ilman riittävää tukea.

Itseohjautuvuus ei kuitenkaan ole synnynnäinen taito. Se rakentuu:

selkeistä rajoista
ymmärrettävistä tavoitteista
toistosta ja palautteesta
turvallisesta ympäristöstä, jossa saa epäonnistua

Ilman näitä itseohjautuvuus muuttuu yksin pärjäämiseksi. Ja yksin pärjääminen uuvuttaa.

Mitä uusi sukupolvi sitten tarvitsee johtamiselta?

Uuden sukupolven johtaminen ei tarkoita sitä, että annetaan ihmisille täydellinen vapaus ja toivotaan parasta. Se tarkoittaa vastuun jakamista viisaasti.

Nuorta voisi helpottaa merkittävästi jo pelkästään se tieto, että saa kokeilla ja mokata, eikä se ole maailmanloppu. Kaikkien valintojen ei tarvitse olla lopullisia tai määrittää koko tulevaisuutta. Ihminen oppii kuitenkin eniten virheistä ja epäonnistumisista. Jos virheitä ei ole lupa tehdä, miten kukaan voi oppia, kasvaa tai löytää suuntaansa?

Työelämässä tämä tarkoittaa kulttuuria, jossa kokeilu on sallittua ja keskeneräisyys hyväksyttyä. Johtamisen näkökulmasta kyse ei ole vain armollisuudesta yksilöä kohtaan, vaan myös viisaudesta: oppiva, kehittyvä ja sitoutunut työntekijä syntyy ympäristössä, jossa epäonnistuminen ei määritä ihmisen arvoa tai tulevaisuutta.

Kun nuori tietää, ettei jokaisen päätöksen tarvitse olla täydellinen, rohkeus toimia kasvaa. Ja juuri rohkeus, ei virheettömyys, on edellytys oppimiselle, kehittymiselle ja lopulta myös merkitykselliselle työlle.

Hyvä johtaminen tarjoaa:

selkeät tavoitteet ja suunnan
rajat, joiden sisällä on turvallista toimia
ymmärryksen siitä, mikä on yksilön vastuulla ja mikä ei
tukea, palautetta ja jatkuvaa dialogia

Kun suunta on selkeä, vapaus ei tunnu ahdistavalta. Kun rajat ovat näkyviä, itseohjautuvuus voi kehittyä kestävällä tavalla.

Kohti kestävämpää työelämää

Jos haluamme vähentää nuorten uupumista ja lisätä työelämän kestävyyttä, meidän on uskallettava kyseenalaistaa ajatus siitä, että enemmän vapautta on aina parempi. Usein juuri selkeys, rakenne ja inhimillinen johtaminen mahdollistavat sen, että ihmiset voivat hyvin ja onnistuvat työssään.