Onko oma työarkesi tosi-TV:tä?
Työpäivä takana ja ihana rojahtaa sohvannurkkaan. Jostain syystä olen viime aikoina mieltynyt eri maailman mantereilta tulevaan ”Remppa vai muutto” -ohjelmaan ja erityisesti sen Australia-versioon. Ennen kuin ehditte sanoa mitään, minä tunnustan. Vaikka olen vannoutunut positiivisten rutiinien kannattaja ja niistä puhuja teemoilla reipas happirikas ulkoilulenkki ennen ja jälkeen etäpäivää, riittävät tauotukset ja taukoliikunnat, irrottavat ja aloittavat rutiinit etäpäivään ja etäpäivästä irrottautumiseen – välillä minäkin lipsahdan helppoon löhö-vaihtoehtoon. Kutsun sitä positiiviseksi lipsumiseksi ja lämpimästi suosittelen välillä tätä vaihtoehtoa tiukkaotsaisen suorittamisen sijaan.
”Hybridiperunat”
Totta kai kuitenkin iski pieni syyllisyydentunne. Tässä minä vain lojun katsomassa remonttiohjelmaa, joka on käsikirjoitettu valmiiksi siten, että jokaisessa jaksossa remontoitavaan taloon ilmaantuu jokin ennalta-arvaamaton ongelma johon ei ole varattu rahaa. Ajatukseni kulkeutuivat sen jälkeen Sohvaperunat-formaattiin. Aivoni eivät tarvinneet suurtakaan prosessointityötä tähän siirtoon sohvanurkastani. Entäpä jos seurattaisiin valittua sekalaista joukkoa etätyöläisiä ruutujensa äärellä, kotioloissa, tauottomissa Teams-palavereissa. Kyllä näistäkin saisi reality-draamaa. Voitaisiin kuvata ihmisiä täydellisessä videopalaverissa, jossa pukeutumisen yläkertaa edustaisi siisti kauluspaita ja alakertaa pelkät kalsarit. Tai tehokasta multitaskaajaa, joka kommentoisi niitä näitä monipäiselle etäosallistujajoukolle ja samaan aikaan näkyisi hänen toisella ruudullaan seuraamansa urheiluohjelma. Tai kamera seuraisi imuri kädessä kuulokkeet korvilla liikkuvaa perheenpäätä, jonka kalenterivarauksessa lukee ”strategiapalaveri.” Entäpä videokuvaa hyödyntävä palaveriosallistuja, jonka puhuessa hänestä näkyy vain otsa ja silmät. Minulla on ehdotus tälle TV-formaatille, ”Hybridiperunat”, saatte tuotantoyhtiöt ottaa tämän idean vapaasti käyttöön.
Entä yhteisöllisyys
Minua huolestuttaa kuitenkin mitä tämä aika on tekemässä kokemallemme yhteisöllisyydelle. Tuntuu siltä, että entistä useampia vaivaa pitkittyneen poikkeustilan marssiväsymys, eikä välttämättä jakseta edes käyttää hybridiarjen työskentelyn peruskeinoja: Aina kun mahdollista videokuvan käyttö, kuulumisten kysyminen ennen asia-aiheisiin ryntäämistä, toisen olemuksen ja jaksamisen havainnointi, leikillisyys, avun pyytäminen ja tarjoaminen – nämä vain aluksi. Eikä näiden käyttämättömyyden perusteluksi kelpaa, että ”etätyöskentelyn takia nämä eivät toimi.”
Minua huolestuttaa, mitä tämä aika on tekemässä kokemallemme yhteisöllisyydelle.
Miksi peruskeinot olisivat tärkeitä yhteisöllisyyden kokemuksen näkökulmasta? Yksinkertaisesti sen vuoksi, että positiivinen yhteisöllisyyden, yhteen kuulumisen, tunne edellyttää ensin kykyä ja mahdollisuutta tunnistaa yhteinen tavoite ja tiedostaa mitä sen saavuttaminen tarkoittaa omalla kohdalla. Tämän ymmärtämiseksi tarvitaan paljon vuoropuhelua, positiivista haastamista, yhteisiä keskusteluja ja vasta-argumenttien sietämistä. Työyhteisöjen kannattaa panostaa tähän jo pelkästään itsekkäistä syistä. Varmistaakseen, että entistä liikkuvammilla työmarkkinoilla ja monella resurssipulaa potevalla alalla työntekijä haluaisi jatkaa nykyisen työnantajan palveluksessa. Yksilön hyvinvoinnista puhumattakaan.
Fantasia ja todellisuus
Työskennellessäni kahdeksan vuoden ajan musiikkiteatteri- ja tapahtumatuottajana, juttelin monesti tiimimme käsikirjoittajien kanssa mistä heidän ideansa oikein kumpuavat. Esille nousi heidän havaitsemiensa erilaisten asioiden yhdistäminen uudella luovalla tavalla, tapa sekä kyky löytää uutta ja rakentaa arjen arkipäiväisyyksistä koomisia kohtauksia. Erityisesti yksi kommentti jäi näistä keskusteluista mieleeni. ”Jos tämän näkemäni asian kirjoittaisi kohtaukseksi, kukaan ei uskoisi sitä oikeasti tapahtuneeksi!”, eräs käsirjoittajista lausui kertoessaan äskettäin näkemästään. Sitä samaa tosi-TV-draamaa valtaosa meistä elää parhaillaan lukemattomilla etätyöpaikoilla. Niin kauan kuin jaksamme nauraa lempeästi arjen asioille ja erityisesti itsellemme, kaikki on mallillaan. Ei muuta kuin odottamaan, koska tuotantoyhtiöiden rekry uuteen TV-formaattiin aukeaa.
Juha Kojonen
Esiintymistä rakastava yritysvalmentaja, joka ei aio hakea TV-rooliin
Webinaarimme Hybridiajan selviytyjät – vapauta luovuutesi uudessa ajassa avaa positiivisen kulman hybridiaikaan. Toimivien ja tuottavien peruskäytäntöjen lisäksi vuorovaikutteinen webinaari avaa ajatuksia uudenlaiseen tekemiseen, luoviin ratkaisuihin ja ajan vapauttamiseen henkilökohtaiseen hyvinvointiin!
